(teksti: Paula Kairinen)
Ennakointi-sanalta ei kukaan ole voinut välttyä. Ei ainakaan oppilaitosmaailmassa. Varsinais-Suomen alueella on Ennakointiakatemia vakiinnuttanut viidessä vuodessa asemansa ennakointitiedon tuottajana, erilaista määrällistä ja laadullista dataa tuotetaan myös kansallisella tasolla, ja kansainväliset ennakointialustat kertovat, mitä maailmassa on tapahtumassa.
Dataa siis on, mutta miksi sitä ei systemaattisesti hyödynnetä oppilaitosten strategioiden ja tavoitteiden suunnittelussa?
Yksi syy on opetussuunnitelmaperustainen koulutus. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen yhteinen ennakoinnin asiantuntijaelin Osaamisen ennakointifoorumi (OEF) tekee ennakointityötä ja pyrkii huomioimaan tiedon opetussuunnitelmissa, mutta silti ne reagoivat enemmän nykyhetken kuin tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Oppilaitoksissa myös kestää tovin, ennen kuin koulutukset saadaan käyntiin, joten nopeat reagoinnit eivät useinkaan ole mahdollisia. Toinen ennakointia hidastava tekijä on se, että sen tekeminen ei ole oppilaitoksissa systemaattista.
Ennakointi ei vielä oikein kuulu suoranaisesti kenenkään työnkuvaan. Niin kauan, kun sanotaan ennakoinnin olevan kaikkien työtä, ilman että tarkemmin määritellään, mitä se pitää sisällään vain harrastellaan ja puuhastellaan ennakoinnin parissa. Ehkä lähitulevaisuudessa oppilaitoksiin tullaan palkkaamaan tulevaisuus- tai ennakointityöntekijöitä, joiden työnkuvaan kuuluu seurata kaikkea julkaistavaa dataa ja pohtia erilaisia koulutusskenaarioita oppilaitostasolla.
Vaikka tietoa on pilvin pimein, ja erilaisia ennakointityökaluja kehitetään koko ajan lisää, on ennakointityö vaikeaa. Tilastoja menneestä ja nykyisyydestä löytyy kaikenlaista, ja mm. Pestet, Tulevaisuuspyörät sekä Delfoit auttavat erilaisten mielikuvituksellisten skenaarioiden rakentamisessa. Siltikään täysin selkeästi emme voi tulevaisuuteen kiikaroida. Tekoälykin on hyvin auttavainen ihmiskunnan koulutustulevaisuuden määrittelyssä, mutta sekin käsittelee ja yhdistelee vain olemassa olevia algoritmejä.
Ennakointiin liittyy riskejä. Mitäpä jos maailmoja syleilevät hullut ideat eivät toteudukaan tai panostamme vääriin asioihin? Kenen on syy?
Niin kauan kuin me ihmiset olemme luovia ja toimimme ei rationaalisesti, on myös ennakointi hankalaa. Jos olisimme niin järkeviä, kuin ajattelemme olevamme, niin opiskelisimme aloille, joilla on työvoimapulaa (esimerkiksi lähihoitajiksi tai levyseppähitsaajiksi). Näin ei vain tapahdu. Haluamme töihin, jotka koemme mielenkiintoisiksi, ja meille itsellemme merkityksellisiksi oli se sitten asiakkaalle tehty onnistunut kampaus, yritykselle luotu upea mainos tai puuvene, jonka muotoilu hipoo täydellisyyttä.
Kaikesta huolimatta ennakointityö ja -taito on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Kun meillä on etukäteen mietittynä erilaisia vaihtoehtoja, voimme edes jotenkin varautua niihin, jos sattuisi käymään niin, että ne edes jollakin asteella toteutuvat. Muutokset ovat näin pehmeämpiä ja reagointikykymme nopeampaa. Löydämme keinot selviytyä. Ehkä ennakointitaito on pian myös uusi oppiaine? Samalla tavalla, kun koodauksesta on tulossa kansalaistaito, on kyky yhdistää faktat ja mielikuvitus jopa ihmiskunnan pelastus.
JOE-hankkeen tavoitteena on luoda Varsinais-Suomen jatkuvan oppimisen strategia sekä rakentaa sitä toteuttava alueellinen jatkuvan oppimisen ekosysteemi. Hanke perustuu laajaan maakunnalliseen yhteistyöhön ja yhteisesti havaittuun tarpeeseen jatkuvan oppimisen palvelujen paremmasta koordinoinnista.
