Artikkelin kirjoittaja on kielten opettaja Outi Tanhuanpää
Prosessialan opiskelijat Erik ja Mikko, sotepuolen opiskelijat Venla, Minttu ja Laura sekä kielten opettaja Outi Tanhuanpää Uudenkaupungin yksiköstä viettivät 2 viikkoa Soltaussa, Saksassa huhti-toukokuussa. Matkan tarkoituksena oli viettää 2 viikkoa työssäoppimassa ja tutustumassa Saksaan, sen kulttuuriin ja ihmisiin.
Lähtötunnelmia ja vähän muutakin raporttia alkumatkasta
Lähdimme matkaan tiistaina 23.4. myöhään illalla Uudestakaupungista Turun kautta Helsinki-Vantaalle ja sieltä edelleen Hampuriin, Saksaan. Matka oli pitkä ajallisesti, vaikka lento olikin vain pari tuntia pitkä, ja olimme kaikki todella väsyneitä perille päästyämme keskiviikkoaamuna.
Saksassa meidät otettiin todella hyvin vastaan! Tyttöjen työssäoppimispaikan eli vanhainkodin johtaja Eva ja työntekijä Dagmar hakivat meidät Hampurin lentokentältä Soltauhun ja auttoivat kaikessa ihan huiman paljon. Meille oli järjestetty johtajan luokse juhlakin heti torstaina ja siellä tapasimme melkoisen määrän vanhainkodin työntekijöitä. Siitä oli matkalla paljon apua, että tunnistamme kasvoja eli meillä oli tuttuja siellä sun täällä Soltaussa kulkiessamme.
Eva asui aivan opiskelijoiden asuntoa ja vanhainkotia lähellä ja oli kaikessa mahdollisessa meille suurena apuna. Uskomattoman hieno ja avulias ihminen sekä meitä että kaikkia ihmisiä kohtaan. Tyttöjen ajatus oli heti alusta lähtien tehdä hänelle iso kiitoskortti – ja se myös tehtiin matkan lopussa ja ojennettiin…no tietenkin taas juhlissa.
Poikien työssäoppimispaikassa tapasimme myös tosi kivoja ihmisiä ja paikka itsessään on huikea: suurin, noin 10 vuotta vanha Harry Brot -tehdas Saksassa. Harry Brot on aloittanut toimintansa jo 1660-luvulla Hampurissa. Tehtaassa ymmärsin vihdoinkin, mitä prosessiala on: se on erilaisia prosesseja. Hienoa päästä käytännössä näkemään ja ymmärtämään, mitä kaikkea ala oikeasti voi olla. Harry Brot muuten valmistaa mm. Lidlille leipää. Itsekin sain paketin suoraan liukuhihnalta, sen tuoreempaa tuskin voi olla!
Ensimmäisen työvuoronsa jälkeen pojat tulivat tyytyväisinä tehtaasta ulos ja jatkoivat viikonlopun jälkeen maanantaina kello 14 alkaneessa vuorossa. Heillä oli työpaikalla omat englantia puhuvat ohjaajansa molemmilla – he vaikuttivat mukavilta ja varsinainen työssäoppimisesta vastaava mies on todella mukava ja halusi, että tämä Saksan koulu ja Harry Brot tekevät jatkossa enemmänkin yhteistyötä ja ilmeisesti jonkun lehtijutunkin he haluavat vierailustamme. Tehtaalla on pulaa työvoimasta, niinpä tällainen on hyvää mainosta ulkomaalaisille, että työpaikkoja on heillekin tarjolla.
Tytöt aloittivat heti saavuttuamme työt jo lennosta, vaikka heidän piti aloittaa vasta saapumisemme jälkeisenä maanantaina. Tosin vastaavasti sitten heillä oli vapaata vapun jälkeiset torstai ja perjantai, sillä myös viikonloppu meni heti töissä. Sunnuntaina heillä olikin hieman erilainen työpäivä eli he menivät jollekin retkelle mukaan parsa-farmille. Itsekin suuntasin sinne vuokra-autollani poikien kanssa ja sieltä lähdimme käymään Belsen-Bergenin keskitysleiriin tutustumassa.
Itse muuten asuin opettajapariskunnan yläkerran asunnossa keskustan kupeessa. Vuokra-autolle (jota tarvitaan poikien kuljettamiseen työpaikalle) oli varattu paikka ja pyöräkin minulla oli lainassa, mutta oli haasteellista ehtiä sen kanssa minnekään, sillä ohjelmaan ja kuskaamista oli aika lailla.
Loppumatkan tunnelmia sunnuntaina 5.5.
Miten voikaan olla jo sunnuntai? Ensin tuntui, että päivät junnaavat paikoillaan ja nyt matkaa on enää jäljellä 3 päivää. Varmaa ei ole vielä, viekö joku meidät lentokentälle vai matkaammeko junalla, joka tosin olisi helpoin ja nopein tapa.
Huomenna ja tiistaina kaikilla 5 opiskelijalla on vielä työpäivä ja kaikilla on hiukan eri paikat kuin viime viikolla. Tytöt kertoivat sivulauseessa, että he menevät nyt jonnekin toiselle osastolle, eivätkä itsekään tiedä – mutta he kysyvät sitten aamulla kello 6.30. Ihanan reipasta! Ja pojat menevät uuteen paikkaan kello 6.45 eli kuskausta itsellänikin kukonlaulun aikaan ja haku kuulemma kello 16.
Siinä välissä voisi toki ottaa torkut, mutta tuskin sellaista ehtii. Ensin varmasti menee itsellänikin aikaa poikien uudessa paikassa ja sitten jo menenkin takaisin tyttöjen työpaikalle, jonne tulee Soltaun yhteistyökoulun kv-yhteyshenkilö käymään.
Tänään pohdimme, miten voimme kiittää kaikkia. Hieman toimme mukana tuliaisia Suomesta, mutta meitä on auttanut niin moni ihminen, että meistä tuntuu, etteivät ne riitä.
Tyttöjen työpaikan esimies esimerkiksi vei meidät vapaapäivänään Hannoveriin Herrenhäuser Gärteniin, joka oli todella hieno ja iso puutarha ja jolla on tosi mielenkiintoinen historia. Lisäksi kävimme keskustassa ostoksilla ja katsomassa nähtävyyksiä. Pyykkäyskin on onnistunut hänen luonaan. Ja lisäksi on paljon muita, jotka ovat ottaneet meidät omakseen ja olleet todella vieraanvaraisia ja avuliaita.
Olemme olleet mukana yhden työkaverin syntymäpäivillä ja laulaneet siellä suomeksi onnittelut, opiskelijat vietiin Pohjois-Saksan suurimpaan huvipuistoon Heide Parkkiin käymään päiväksi, jne. Vappu oli hieman tylsempi, sillä täällä Soltaussa ei silloin tapahtunut oikein mitään ja kaupat olivat kiinni kuten Suomessakin. Myös sunnuntaisin on kaupat kiinni, mikä tuntuu toki myös erilaiselta ja hankalalta meistä, jotka olemme jo tottuneet sunnuntain aukioloihin.
Kävimme myös junalla Bremenissä lauantaina, sinne saimme ostettua ryhmälipun hintaan 41 euroa. Yllätyimme iloisesti, kun ilmeni, että se on päivälippu ja sillä pääsemme junalla tunnin matkan myös takaisin. Saksalaisen tehokasta ja näppärää!
Bremen oli hieno paikka: mainio yhdistelmä historiaa ja ostosmahdollisuuksia. Vanhoja taloja on säilynyt todella paljon ja erittäin vanhoja kirkkoja on vieri vieressä. Onneksi lähdimme sinne!
Keskiviikkona suuntaamme sitten jo kotiin – tässä mietimme yhdessä, mahdammeko osata enää suomea. Olemme oppineet tapoja selviytyä englanniksi, saksaksi ja huitoen. Englantia harva puhuu täällä hyvin, joten olemme yrittäneet kaikki opetella saksaa ja sitten vaan käsin huidomme… ja välillä asiat ovat hoituneet loppujen lopuksi jopa suomeksi.
Ihanasti meitä on kohdeltu, vaikka aina tällaisilla reissuilla on omat haasteensa. Palaamme monta kokemusta rikkaampina takaisin Suomeen ja ehdottomasti rohkeampina. Vielen Dank, Deutschland und Soltau!